Kesän jälkeen olen huomannut katsovani peiliin hieman eri tavalla. Lomaolemuksen sijasta pitäisi taas miettiä, millaisena lähtee ihmisten ilmoille ja töihin. Mutta yksi kysymys pysäyttää joka kerta: näenkö peilissä Jumalan kuvan?
Meidän silmämme ovat vajavaiset. Emme näe itseämme tai toisiamme niin kuin Jumala näkee. Moni kantaa vääristynyttä kuvaa itsestään – rumuutta, arvottomuutta, epäonnistumista. Toiset luulevat omaavansa hyvän minäkuvan, mutta eivät silti tiedä, keitä he todella ovat: Jumalan rakkaudella luotuja, Jumalan kuvaksi tehtyjä.
Minäkuva, joka ei perustu totuuteen
Oma minäkuvani oli nuorena rikkinäinen. En hyväksynyt ulkonäköäni, sairastuin syömishäiriöön ja näin peilissä lihavan, vaikka lääkärit näkivät sairaan. Kokemukset muokkaavat minäkuvaa. Onnistumiset vahvistavat ja kiusaamiset ja hylkäämiset rikkovat. Ja usein rakennamme myös Jumalakuvan väärin: oman rikkinäisyytemme, isäkuvamme tai kokemustemme kautta.
Mutta Jumala ei ole rikkinäinen. Hän on rakastava, armollinen ja totuudellinen. Siksi vääristynyt minäkuva tarvitsee muutoksen: palauttamisen Jumalan sanan totuuteen.
Mikä on kristillinen ihmiskuva?
Raamatun perusta on selkeä:
1. Moos. 1:27: “Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”
Ihminen ei ole Jumalan vertainen eikä itsensä Herra. Hän on Jumalan luomistyö, tarkoitettu elämään yhteydessä Luojaansa. Ihminen on enemmän kuin eläin. Hän on moraalinen olento, jolla on omatunto, vapaa tahto ja vastuu. Luonto on arvokas, mutta ihminen on Jumalan kuvana ainutlaatuinen.
Ihmisarvo syntyy Jumalan luomisesta
Jokainen ihminen on arvokas, rakas ja tarkoituksella luotu eikä ihmisen itseisarvo riipu esimerkiksi kyvyistä, iästä tai teoista. Raamattu todistaa tästä:
Jes. 43: “Koska sinä olet silmissäni kallis ja arvokas ja koska minä rakastan sinua.”
Jer. 31:3: “Ikuisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta.”
Jeesus vahvistaa tämän opetuksillaan: jopa hiuksemme ovat laskettu, ja olemme arvokkaampia kuin varpuset (Luuk. 12:6–7). Ristillä Jumala osoitti rakkautensa:
Room. 5:8: “Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.”
Preesens-muoto “osoittaa” kertoo, että Jumala tekee sen edelleen – henkilökohtaisesti.
Lankeemus, lunastus ja armo
Syntiinlankeemus rikkoi Jumalan täydellisen kuvan meissä. Siksi meidän on vaikea nähdä itseämme arvokkaina tai rakastettuina. Mutta kristillinen ihmiskuva ei pysähdy lankeemukseen – siihen kuuluu myös lunastus.
Ef. 2:8–9: “Armosta te olette pelastettuja uskon kautta… ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla.”
Pelastus ei ole ansio, ei asema, ei raha. Taivaaseen ei voi viedä Teslaa eikä ostaa pelastusta. Jeesus yksin pelastaa. Jeesus pelastaa rakkaudesta.
Jumala ennallistaa kuvansa meissä
Armo ei poista kutsua elää Jumalan kuvana. Kun otamme vastaan Jeesuksen sovituksen, Jumala alkaa palauttaa meitä siihen, keneksi hän meidät loi: yhteyteen, lapseuteen, perillisyyteen. Hän parantaa ja eheyttää. Ja huomaamattamme muutumme – tulemme hänen kuvakseen tässä maailmassa.
Vääristynyt minäkuva voi muuttua. Raamatun totuus vapauttaa. Hyvät kokemukset, lempeys ja rakkaus muuttavat uskomuksia. Siksi ei ole merkityksetöntä, miten me uskovat kohtaamme ihmisiä.
Armo arjen kohtaamisissa
Tampereen työmatkalla taksikuski kysyi kristillisestä koulusta ja päädyimme puhumaan Jeesuksesta. Hän oli kuullut Jeesuksesta “hyvänä tyyppinä”. Mutta Kristuksen ainutlaatuisuus on siinä, että vain Jumalan Poika voi sovittaa syntimme. Keskustelumme oli lempeä ja kunnioittava – ja hän kertoi kokeneensa paljon arvostelua.
Kristittyinä meillä on etuoikeus olla sekä ansiottoman rakkauden vastaanottajia että ansiottoman rakkauden välittäjiä. Maailma ei ole täynnä “väärinajattelijoita”, vaan ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Kristuksen rakkautta.
Jumalan kuvana maailmassa
Kristittynä ei ole tarkoitus kulkea maailmassa korostaen omaa erinomaisuutta – kuin Narkissos lammella. Meillä ei ole ansioluetteloa Jumalan edessä. Sen sijaan voimme toimia peilinä toisillemme ja sanoa: Katso… Jumalan kuva. Narkkarille puistossa. Maahanmuuttajalle. Ahdistuneelle nuorelle. Kiireiselle virka‑ihmiselle. Yksinäiselle vanhukselle. Arvokas. Rakas. Jumalan yhteyteen luotu.
Jumala kutsuu ennallistamaan tuon kuvan – Jeesuksen Kristuksen kautta. Annathan hänen aloittaa tuon ennallistavan työsi sinussa. Voit myös luottaa, että hän jatkaa hyvää työtään sinussa. Maailma tarvitsee sinua ja minua elämään Jumalan kuvana. Ja Jumala ei ole koskaan kaukana sinusta. Olethan hänen kuvansa.
Pastori
Silta
Liisa Lehti