Kristityt on kutsuttu pysymään erossa pimeyden teoista ja vaeltamaan Jumalan valossa. Paavali kehottaa: ”Älkää osallistuko pimeyden töihin, ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne valoon” (Ef. 5:11). Tämä koskee kaikkea sellaista, mikä liittyy noituuteen, spiritismiin, ennustamiseen tai muihin hengellisesti harhaanjohtaviin ilmiöihin, myös silloin kun ne näyttävät harmittomilta tai viihteellisiltä.

Kuningas Saulin elämä

Saul sai Jumalalta tehtävän ja voitelun, mutta hänen sydämensä ei pysynyt uskollisena Herralle. Hän rikkoi Jumalan käskyjä ja valitsi toistuvasti oman tahtonsa Jumalan tahdon sijaan. Profeetta Samuel nuhteli häntä sanoen: ”Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva, sillä kapinointi on taikuuden syntiä ja niskoittelu kotijumalien palvelusta” (1. Sam. 15:22). Jumala otti kuninkuuden Saulilta pois ja valitsi Daavidin tehtävään.

Saulin elämä osoittaa, ettei ihminen yleensä ajaudu harhaan yhdellä kertaa. Tottelemattomuus, ylpeys, katkeruus ja ihmispelko johtivat hänet lopulta etsimään apua tietäjältä ja vainajahenkien manaajalta, vaikka Jumala oli selvästi kieltänyt tällaiset käytännöt: ”Älköön keskuudessasi olko ketään, joka harjoittaa ennustamista, taikuutta, noituutta, manaa henkiä, selittää enteitä tai kutsuu esiin vainajia. Jokainen, joka näin tekee, on Herralle kauhistus” (5. Moos. 18: 10-12). Saulin elämä päättyy kuolemaan taistelussa, jossa kuolevat myös hänen poikansa.  

Jumala ei etsi ensisijaisesti ulkonaisia uskonnollisia tekoja, vaan kuuliaista sydäntä. Saulin vastakohtana nähdään Daavid, joka lankesi vakavasti mutta nöyrtyi, katui ja palasi Jumalan luo. Daavidista tuli hyvä kuningas ja Jeesuksen esi-isä. 

Älkää uskoko tyhjiä puheita

Kristityn tulee arvioida erilaisia ilmiöitä ja hauskaltakin vaikuttavia houkutuksia hengellisestä näkökulmasta ja pysyä erossa kaikesta, mikä ohjaa ihmistä pois Jumalasta tai normalisoi pimeyden voimia. Jos kuitenkin on langennut johonkin, mikä on lueteltavissa noituuteen, tottelemattomuuteen tai pimeyden korostamiseen, vaikka olisi tehnyt vääriä valintoja – Jeesuksessa on aina mahdollisuus parannukseen, anteeksiantoon ja vapautumiseen. Jeesus on meidän välimiehemme ja puolustajamme. Heprealaiskirjeessä on todella tärkeä kehotus meille: ”Käykäämme rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan” (Hepr. 4:16).

Meidän tulee kuitenkin pysyä valppaina ja sydän uskollisina Herralle. ”Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla… Älkää osallistuko pimeyden hedelmättömiin tekoihin, pikemminkin nuhdelkaa niistä… Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät vaan niin kuin viisaat” (Ef. 5:6-17).

Valon sanoma

Saulin elämä toimii varoituksena siitä, kuinka pienetkin väärät valinnat voivat johtaa kauemmas Jumalasta. Kristityn kutsu on sen sijaan valita uskollisuus, nöyryys, anteeksianto ja luottamus Jumalaan. Pimeyden lisääntyessä ympärillämme, on tärkeää vaeltaa viisaasti ja valon lapsina. Kristus on elämän valo! Halloweenin haasteissa, meillä on mahdollisuus tuoda esiin valon sanomaa Kristuksessa. Jeesuksessa on voitto pimeydestä ja elävä toivo jokaiselle.

Videolla: Huomioita kuningas Saulin elämästä

Meidän silmämme ovat vajavaiset. Emme näe itseämme tai toisiamme niin kuin Jumala näkee. Moni kantaa vääristynyttä kuvaa itsestään – rumuutta, arvottomuutta, epäonnistumista. Toiset luulevat omaavansa hyvän minäkuvan, mutta eivät silti tiedä, keitä he todella ovat: Jumalan rakkaudella luotuja, Jumalan kuvaksi tehtyjä.

Minäkuva, joka ei perustu totuuteen

Oma minäkuvani oli nuorena rikkinäinen. En hyväksynyt ulkonäköäni, sairastuin syömishäiriöön ja näin peilissä lihavan, vaikka lääkärit näkivät sairaan. Kokemukset muokkaavat minäkuvaa. Onnistumiset vahvistavat ja kiusaamiset ja hylkäämiset rikkovat. Ja usein rakennamme myös Jumalakuvan väärin: oman rikkinäisyytemme, isäkuvamme tai kokemustemme kautta.

Mutta Jumala ei ole rikkinäinen. Hän on rakastava, armollinen ja totuudellinen. Siksi vääristynyt minäkuva tarvitsee muutoksen: palauttamisen Jumalan sanan totuuteen.

Mikä on kristillinen ihmiskuva?

Raamatun perusta on selkeä:

1. Moos. 1:27: “Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”

Ihminen ei ole Jumalan vertainen eikä itsensä Herra. Hän on Jumalan luomistyö, tarkoitettu elämään yhteydessä Luojaansa. Ihminen on enemmän kuin eläin. Hän on moraalinen olento, jolla on omatunto, vapaa tahto ja vastuu. Luonto on arvokas, mutta ihminen on Jumalan kuvana ainutlaatuinen.

Ihmisarvo syntyy Jumalan luomisesta

Jokainen ihminen on arvokas, rakas ja tarkoituksella luotu eikä ihmisen itseisarvo riipu esimerkiksi kyvyistä, iästä tai teoista. Raamattu todistaa tästä:

Jes. 43: “Koska sinä olet silmissäni kallis ja arvokas ja koska minä rakastan sinua.”

Jer. 31:3: “Ikuisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta.”

Jeesus vahvistaa tämän opetuksillaan: jopa hiuksemme ovat laskettu, ja olemme arvokkaampia kuin varpuset (Luuk. 12:6–7). Ristillä Jumala osoitti rakkautensa:

Room. 5:8: “Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.”

Preesens-muoto “osoittaa” kertoo, että Jumala tekee sen edelleen – henkilökohtaisesti.

Lankeemus, lunastus ja armo

Syntiinlankeemus rikkoi Jumalan täydellisen kuvan meissä. Siksi meidän on vaikea nähdä itseämme arvokkaina tai rakastettuina. Mutta kristillinen ihmiskuva ei pysähdy lankeemukseen – siihen kuuluu myös lunastus.

Ef. 2:8–9: “Armosta te olette pelastettuja uskon kautta… ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla.”

Pelastus ei ole ansio, ei asema, ei raha. Taivaaseen ei voi viedä Teslaa eikä ostaa pelastusta. Jeesus yksin pelastaa. Jeesus pelastaa rakkaudesta.

Jumala ennallistaa kuvansa meissä

Armo ei poista kutsua elää Jumalan kuvana. Kun otamme vastaan Jeesuksen sovituksen, Jumala alkaa palauttaa meitä siihen, keneksi hän meidät loi: yhteyteen, lapseuteen, perillisyyteen. Hän parantaa ja eheyttää. Ja huomaamattamme muutumme – tulemme hänen kuvakseen tässä maailmassa.

Vääristynyt minäkuva voi muuttua. Raamatun totuus vapauttaa. Hyvät kokemukset, lempeys ja rakkaus muuttavat uskomuksia. Siksi ei ole merkityksetöntä, miten me uskovat kohtaamme ihmisiä.

Armo arjen kohtaamisissa

Tampereen työmatkalla taksikuski kysyi kristillisestä koulusta ja päädyimme puhumaan Jeesuksesta. Hän oli kuullut Jeesuksesta “hyvänä tyyppinä”. Mutta Kristuksen ainutlaatuisuus on siinä, että vain Jumalan Poika voi sovittaa syntimme. Keskustelumme oli lempeä ja kunnioittava – ja hän kertoi kokeneensa paljon arvostelua.

Kristittyinä meillä on etuoikeus olla sekä ansiottoman rakkauden vastaanottajia että ansiottoman rakkauden välittäjiä. Maailma ei ole täynnä “väärinajattelijoita”, vaan ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Kristuksen rakkautta.

Jumalan kuvana maailmassa

Kristittynä ei ole tarkoitus kulkea maailmassa korostaen omaa erinomaisuutta – kuin Narkissos lammella. Meillä ei ole ansioluetteloa Jumalan edessä. Sen sijaan voimme toimia peilinä toisillemme ja sanoa: Katso… Jumalan kuva. Narkkarille puistossa. Maahanmuuttajalle. Ahdistuneelle nuorelle. Kiireiselle virka‑ihmiselle. Yksinäiselle vanhukselle. Arvokas. Rakas. Jumalan yhteyteen luotu.

Jumala kutsuu ennallistamaan tuon kuvan – Jeesuksen Kristuksen kautta. Annathan hänen aloittaa tuon ennallistavan työsi sinussa. Voit myös luottaa, että hän jatkaa hyvää työtään sinussa. Maailma tarvitsee sinua ja minua elämään Jumalan kuvana. Ja Jumala ei ole koskaan kaukana sinusta. Olethan hänen kuvansa.

Pastori
Silta
Liisa Lehti