Ideariihen satoa Tuomistojen mökiltä

Saamme jättää taaksemme kesän 2026 ja toivottaa tervetulleeksi syksyn 2026. Toivottavasti tuleva syksy ja talvi on yhtä hyvää kasvun aikaa kuin se viime vuonna oli seurakunnassamme. Varmasti Jumalalla on hyvät suunnitelmat. Hän voi tehdä monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai kuvitella.

”Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen” (Ef. 3: 20-21)

Tällä teemalla kokoonnuimme Sastamalaan Tuomistojen mökille ideoimaan seurakunnan toimintaa ja unelmoimaan.

Tätä yllä olevaa jaetta useasti pohtiessani olen miettinyt, että Jumala haluaa tehdä seurakunnassa ja meidän kauttamme hyvää ja hän haluaa antaa kasvun. Hän tekee asioita, joita emme itse osaa edes ajatella ja pyytää. Seurakunnan tulee antaa kunnia taas Jeesukselle kaikesta hyvästä, mitä se saa aikaan ja mitä seurakunnassa tapahtuu. Kautta sukupolvien on myös meille osuva sana. Sukupolvet ovat edustettuna seurakunnassamme ja olen ajatellut, että se mikä on todella koskettavaa ja hyvää meillä, on juuri tämä – sukupolvet yhdessä ja yhdessä sydämessä ja Hengessä. Olemme kaikki yhtä perhettä, vaikka meillä onkin erilaisia pienryhmiä, kuten miehille ja naisille. Näitä pienryhmiä toivotaan lisää.

Seurakunnan kokoamat toiveet ja ideat on koottu yhteen ja niiden pohjalta lähdetään tekemään näkyä ja strategiaa seuraavalle viidelle vuodelle. Edellinen viisivuotisnäky tai tavoite seurakunnan elävöitymisestä ja kasvusta toteutui, joten voimme odottaa hyvää jatkossakin. Jumala toteuttaa unelmamme parhaakseen katsomalla tavalla ja aikataululla.

Vuosittain teemme toimintasuunnitelman ja otamme askeleita näitä tavoitteita kohti. Ensimmäisiä askeleita päästään ottamaan varmasti jo tämän vuoden puolella. Vaikka et olisi päässyt ideointipäivään niin aina voit esittää toiveitasi ja kertoa, mikäli olisit halukas tulemaan palvelemaan johonkin palvelutehtävään tai kokeilemaan jotain uutta.

Ideariihi Tuomistojen mökillä vahvisti aikaisempaa näkyä siitä, millainen seurakunta haluamme olla ja mihin olemme kasvamassa.

USKO

Silta on Jeesuskeskeinen lämminhenkinen seurakunta, joka haluaa olla seurakuntakoti kaikille ikäryhmille ja heikoimmassa oleville ja hengellisesti kodittomille ihmisille. Silta on myös vahvasti esillä netissä jakaen evankeliumia ja opetuksia verkkosivuilla ja YouTubessa.

YHTEYS

Yhteyttä rakentaa niin eri teemojen ja tarpeiden ympärille muodostuneet pienryhmät kuin yhteiset jumalanpalvelukset, retket, kerhot ja ulospäinsuuntautunut toiminta. 

Silta on uskovien yhteisö, joka haluaa tehdä yhteistyötä muiden seurakuntien kanssa ja tavoittaa yhteyteensä lisää erilaisia ihmisiä ja myös kansainvälistyä.

MAHDOLLISUUKSIEN SILTA

Haluamme nähdä ja tunnistaa jokaisen ihmisen kutsun ja lahjat ja antaa mahdollisuuden niiden kautta palvella Jumalaa ja kasvaa uskossa. Ihmisten erilaisten lahjojen hyödyntäminen voi luoda monenlaisia uudenlaisia tapoja palvella Jumalaa ja levittää evankeliumia. Lapset ja nuoret otetaan mukaan palveluun ja seurakunnan kehittämiseen.

Rukoustyö on tärkeää ja haluamme panostaa jatkossa rukouksen hengen ja armolahjojen nostamiseen. Annetaan Jumalalalle mahdollisuus toimia meissä ja meidän kauttamme.

Ensimmäinen Silta‑leiri toi yhteen perheet ja varkit

Turun seurakunnan ja koko suomenkielisen Metodistikirkon ensimmäinen Silta‑leiri kokosi Toivonlinnaan, Piikkiön Villa Ljunghalliin, joukon uusia ja tuttuja perheitä. Tunnelma oli alusta asti lämmin, yhteisöllinen ja täynnä iloa. (Toim. huom. Kesäleirejä on järjestetty aikaisempinakin vuosina, mutta nyt leirin nimi ja toteutustapa muuttuivat.)

Leirin teemana oli Ilo – “Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne” (Neh. 8:10). Teema kulki mukana lauluissa, opetuksissa ja kohtaamisissa.

Arjen keskeltä irrottautuminen näkyi myös käytännössä: uiminen, saunominen, grillaus ja leikit loivat yhdessä sen kesäleirin tunnun, jota moni jäi kaipaamaan jo kotiin lähtiessä.

Palautteessa ylistettiin leirin ruokaa — eikä syyttä. Leirikokkina toimi seurakunnan oma jäsen Jarno Rautio, jonka rakkaudella tehty ruoka keräsi kiitosta lähes jokaiselta. Moni toivoi myös pidempää leiriä, mikä kertoo paljon tunnelmasta ja yhdessäolon merkityksestä.

Hyvät leirimuistot kantavat talven yli, ja onneksi näemme toisiamme seurakunnassa ja yhteisissä tapahtumissa pitkin vuotta.

Siunaavin terveisin,

pastori
Liisa Lehti
Silta, Turun metodistiseurakunta
040-1396061, liisa.lehti@metodistikirkko.net

Meidän silmämme ovat vajavaiset. Emme näe itseämme tai toisiamme niin kuin Jumala näkee. Moni kantaa vääristynyttä kuvaa itsestään – rumuutta, arvottomuutta, epäonnistumista. Toiset luulevat omaavansa hyvän minäkuvan, mutta eivät silti tiedä, keitä he todella ovat: Jumalan rakkaudella luotuja, Jumalan kuvaksi tehtyjä.

Minäkuva, joka ei perustu totuuteen

Oma minäkuvani oli nuorena rikkinäinen. En hyväksynyt ulkonäköäni, sairastuin syömishäiriöön ja näin peilissä lihavan, vaikka lääkärit näkivät sairaan. Kokemukset muokkaavat minäkuvaa. Onnistumiset vahvistavat ja kiusaamiset ja hylkäämiset rikkovat. Ja usein rakennamme myös Jumalakuvan väärin: oman rikkinäisyytemme, isäkuvamme tai kokemustemme kautta.

Mutta Jumala ei ole rikkinäinen. Hän on rakastava, armollinen ja totuudellinen. Siksi vääristynyt minäkuva tarvitsee muutoksen: palauttamisen Jumalan sanan totuuteen.

Mikä on kristillinen ihmiskuva?

Raamatun perusta on selkeä:

1. Moos. 1:27: “Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”

Ihminen ei ole Jumalan vertainen eikä itsensä Herra. Hän on Jumalan luomistyö, tarkoitettu elämään yhteydessä Luojaansa. Ihminen on enemmän kuin eläin. Hän on moraalinen olento, jolla on omatunto, vapaa tahto ja vastuu. Luonto on arvokas, mutta ihminen on Jumalan kuvana ainutlaatuinen.

Ihmisarvo syntyy Jumalan luomisesta

Jokainen ihminen on arvokas, rakas ja tarkoituksella luotu eikä ihmisen itseisarvo riipu esimerkiksi kyvyistä, iästä tai teoista. Raamattu todistaa tästä:

Jes. 43: “Koska sinä olet silmissäni kallis ja arvokas ja koska minä rakastan sinua.”

Jer. 31:3: “Ikuisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta.”

Jeesus vahvistaa tämän opetuksillaan: jopa hiuksemme ovat laskettu, ja olemme arvokkaampia kuin varpuset (Luuk. 12:6–7). Ristillä Jumala osoitti rakkautensa:

Room. 5:8: “Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.”

Preesens-muoto “osoittaa” kertoo, että Jumala tekee sen edelleen – henkilökohtaisesti.

Lankeemus, lunastus ja armo

Syntiinlankeemus rikkoi Jumalan täydellisen kuvan meissä. Siksi meidän on vaikea nähdä itseämme arvokkaina tai rakastettuina. Mutta kristillinen ihmiskuva ei pysähdy lankeemukseen – siihen kuuluu myös lunastus.

Ef. 2:8–9: “Armosta te olette pelastettuja uskon kautta… ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla.”

Pelastus ei ole ansio, ei asema, ei raha. Taivaaseen ei voi viedä Teslaa eikä ostaa pelastusta. Jeesus yksin pelastaa. Jeesus pelastaa rakkaudesta.

Jumala ennallistaa kuvansa meissä

Armo ei poista kutsua elää Jumalan kuvana. Kun otamme vastaan Jeesuksen sovituksen, Jumala alkaa palauttaa meitä siihen, keneksi hän meidät loi: yhteyteen, lapseuteen, perillisyyteen. Hän parantaa ja eheyttää. Ja huomaamattamme muutumme – tulemme hänen kuvakseen tässä maailmassa.

Vääristynyt minäkuva voi muuttua. Raamatun totuus vapauttaa. Hyvät kokemukset, lempeys ja rakkaus muuttavat uskomuksia. Siksi ei ole merkityksetöntä, miten me uskovat kohtaamme ihmisiä.

Armo arjen kohtaamisissa

Tampereen työmatkalla taksikuski kysyi kristillisestä koulusta ja päädyimme puhumaan Jeesuksesta. Hän oli kuullut Jeesuksesta “hyvänä tyyppinä”. Mutta Kristuksen ainutlaatuisuus on siinä, että vain Jumalan Poika voi sovittaa syntimme. Keskustelumme oli lempeä ja kunnioittava – ja hän kertoi kokeneensa paljon arvostelua.

Kristittyinä meillä on etuoikeus olla sekä ansiottoman rakkauden vastaanottajia että ansiottoman rakkauden välittäjiä. Maailma ei ole täynnä “väärinajattelijoita”, vaan ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Kristuksen rakkautta.

Jumalan kuvana maailmassa

Kristittynä ei ole tarkoitus kulkea maailmassa korostaen omaa erinomaisuutta – kuin Narkissos lammella. Meillä ei ole ansioluetteloa Jumalan edessä. Sen sijaan voimme toimia peilinä toisillemme ja sanoa: Katso… Jumalan kuva. Narkkarille puistossa. Maahanmuuttajalle. Ahdistuneelle nuorelle. Kiireiselle virka‑ihmiselle. Yksinäiselle vanhukselle. Arvokas. Rakas. Jumalan yhteyteen luotu.

Jumala kutsuu ennallistamaan tuon kuvan – Jeesuksen Kristuksen kautta. Annathan hänen aloittaa tuon ennallistavan työsi sinussa. Voit myös luottaa, että hän jatkaa hyvää työtään sinussa. Maailma tarvitsee sinua ja minua elämään Jumalan kuvana. Ja Jumala ei ole koskaan kaukana sinusta. Olethan hänen kuvansa.

Pastori
Silta
Liisa Lehti

Metodismin tulo Suomeen 1800‑luvulla

Metodismi juurtui Suomeen 1800‑luvun lopulla. Ensimmäinen tunnettu suomalainen metodisti oli opettaja Maria Charlotta Hydén, joka tuli uskoon Tukholmassa vuonna 1839 kuunnellessaan George Scottia. 1850–60‑luvuilla New Yorkista palanneet merimiehet toivat metodistisia vaikutteita Vaasaan ja Kristiinankaupunkiin.

1870–80‑lukujen vaihteessa Ruotsin metodistikirkko lähetti paikallissaarnaajia Suomeen. K.J. Lindborg aloitti työn Vaasassa vuonna 1880, ja sinne perustettiin Suomen ensimmäinen metodistiseurakunta vuonna 1881. Uusia seurakuntia syntyi samalla vuosikymmenellä myös Helsinkiin, Kristiinankaupunkiin, Hankoon, Tammisaareen ja Kokkolaan.

Vuonna 1885 Suomi sai oman piirikunnan, ja vuonna 1887 perustettiin ensimmäinen suomenkielinen seurakunta Poriin. Vuonna 1892 perustettiin Suomen metodistikirkko, joka toimi aluksi ”Suomen ja Pietarin lähetyksenä” Ruotsin konferenssin alaisuudessa.

Suomen metodistikirkon varhainen kasvu

Suomenkielinen lehti Rauhan Sanomia aloitti vuonna 1894, ja sen ympärille muodostui laaja kustannustoiminta. Merkittävä johtaja oli J.W. Häggman, joka vaikutti seminaarissa, kirkon hallinnossa ja seurakuntatyössä. Tampereelle perustettiin vuonna 1897 teologinen seminaari, joka koulutti työntekijöitä vuosikymmenten ajan. Kasvava kielikysymys johti vuonna 1898 suomen- ja ruotsinkielisten piirikuntien jakautumiseen. Metodismi levisi vahvasti Karjalaan.

Vuonna 1911 Suomen metodistikirkko sai täysivaltaisen aseman kirkkokunnan sisäisellä hallinnollisella päätöksellä. Uusi uskonnonvapauslaki vuonna 1923 kuitenkin edellytti, että kaikkien kirkkojen oli järjestäydyttävä virallisiksi uskonnollisiksi yhdyskunniksi lain vaatimusten mukaisesti.

Niinpä vuonna 1925 Suomen metodistikirkko rekisteröitiin alun perin nimellä Suomen piispallinen metodistikirkko, joka teki siitä laillisesti tunnustetun toimijan Suomessa. Ruotsinkieliset metodistit perustivat oman uskonnollisen yhdyskuntansa samoihin aikoihin, mutta yhteistyö jatkui pitkään tiiviinä.

Sadan vuoden luoviminen ristiaallokossa

Ennen toista maailmansotaa kirkko kasvoi nopeasti ja perusti uusia seurakuntia sekä kirkkorakennuksia, kuten Helsingin Lähetystalon vuonna 1929. Myös pyhäkoulutyö ja nuorisoliiton leiritoiminta oli elinvoimaista.

Vuonna 1931 koettiin lapsikasteen vuoksi opillinen kriisi, jossa kolme pastoria erosi kirkosta. Kriisi heijasti laajempaa Suomen vapaakristillisen kentän liikehdintää kastekysymyksen ympärillä. Sotien jälkeen kirkko menetti Karjalan alueen seurakunnat ja Vuoksenlaakson suuri seurakunta siirrettiin evakkoon Vesivehmaalle.

Vuonna 1958 vihittiin ensimmäinen naispastori, Eila Pimiä. Vuonna 1968 kirkko liittyi United Methodist Churchiin. 1900-luvun loppupuolella jäsenmäärä laski, mutta monet seurakunnat alkoivat jälleen kasvaa 2000‑luvulla.

Vuonna 2025 Suomen metodistikirkko koki jakautumisen, kun osa jäsenistä perusti oman metodistikirkon Global Methodist Churchin alaisuuteen. Jakautumiseen vaikutti kattojärjestö United Methodist Churchin päätös vapauttaa ihmisen seksuaalisuuteen liittyvien kantojen muotoilu alajärjestöilleen huolimatta siitä, ettei Suomen metodistikirkko muuttanut omia kantojaan.

Nykytilanne

Suomen Metodistikirkossa on nykyisin noin 700 jäsentä ja 8 seurakuntaa: Turussa, Porissa, Tampereella, Oulussa, Kuopiossa, Lahdessa, Vesivehmaalla ja Helsingissä. Yhteistyö ruotsinkielisen metodistiseurakunnan kanssa on viime vuosina tiivistynyt. Myös leiritoiminta on kokemassa uutta nousua.

En enää minä, vaan sinä, Herra.
Aseta minut, minne haluat, yhdistä minut keneen haluat.
Aseta minut työhön, aseta minut kärsimykseen.

Anna minun olla sinun työssäsi tai levätä edessäsi,
olla korotettu sinussa tai alennettuna sinussa.
Anna minun olla täysi, anna minun olla tyhjä.
Anna minun saada kaikki, anna minun olla tyhjin käsin
sinun iloksesi ja hyödyksesi.

Ja nyt, oi kunnioitettu ja siunattu Jumala,
Isä, Poika ja Pyhä Henki,
sinä olet minun ja minä olen sinun. Olkoon niin.

Ja tämä liitto, jonka olen tehnyt maan päällä,
tulkoon vahvistetuksi taivaassa.
Aamen.

(Lisätietoa liittorukouksesta, ks. Jori Branderin blogi)

”Apostolit kokoontuivat Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle kaiken, mitä olivat tehneet ja opettaneet. Silloin hän sanoi heille: ”Tulkaa yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän. Tulijoita ja menijöitä oli näet paljon, eivätkä he ehtineet edes syödä. Niin he lähtivät veneellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.” (Mark. 6: 33)

Meidän mielemme ja ruumiimme tarvitsee lepoa, mitä sitten ponnistelusi vuoden aikana on ollutkaan. Jeesus ei kaipaa suorituksiamme tai sitä, että osoitamme jaksavamme koko ajan. Hän osoitti myös opetuslapsille, että lepo ja vetäytyminen on tarpeen välillä. Se ei ole vetäytymistä Jumalasta, vaan hakeutumista Jumalan läsnäoloon, elävän veden lähteille.

Meillä on silti vielä hyvää ohjelmaa tulossa toukokuussa. Ohjelmaa, joka kutsuu iloon ja yhteyteen. Alkukesästä menemme jälleen Suomen kauniiseen luontoon Raisioon Luontojumalanpalvelusta viettämään. Seurakunnassa on pieniä tilaisuuksia kesän ajan joka toinen sunnuntai. Hyödyntäkää myös Åbo Metskun tilaisuuden vuorosunnuntaisin. Laaksoilla on heinäkuussa seurat ja kesän ohjelma huipentuu Silta-leiriin, jossa on avoin leirijumalanpalvelus lauantaina. Leirin teemana on myös ”Ilo”. Tässä kirjeessä on mukana ohjelma ja tietoa myös Metodistikirkon vuosikonferenssista ja Leiristä, sekä ilmoittautumislinkit.

Ensi syksynä kokeilemme tilaisuuksien siirtämistä lauantaille (Jumalanpalvelukset klo 14.30 ja Mahdollisuuksien illat klo 17. Lauantaissa meillä on huomattavasti enemmän aikaa. Mutta tästä tiedotamme lisää myöhemmin.

Nyt hyvää loppukevättä ja kesää! Nähdään Sillassa, konferenssissa, leireillä tai muuten vaan!

Siunaavin terveisin,
Liisa Lehti
pastori
Silta, Turun metodistiseurakunta
040-1396061, liisa.lehti@metodistikirkko.net